Гимн финляндии минусовка

1. Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi sana kultainen&33
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vett&228 rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa t&228&228 pohjoinen,
maa kallis isien&33

2. On maamme k&246yh&228, siksi j&228&228,
jos kultaa kaivannet
Sen vieras kyll&228 hylk&228j&228&228,
mut meille kallein maa on t&228&228,
sen salot, saaret, manteret,
ne meist on kultaiset.

3. Ovatpa meille rakkahat
koskemme kuohuineen,
ikuisten honkain huminat,
t&228hty&246mme, kes&228t kirkkahat,
kaikkkuvineen ja lauluineen
mi painui syd&228meen.

4. T&228ss auroin, miekoin, miettehin
is&228mme sotivat,
kun p&228iv&228 piili pilvihin
tai loisti onnen paistehin,
t&228ss Suomen kansan vaikeimmat
he vaivat kokivat.

5. T&228&228n kansan taistelut ken voi
ne kertoella, ken?
Kun sota laaksoissamme soi,
ja halla n&228l&228ntuskan toi,
ken mittasi sen hurmehen
ja k&228rsimykset sen?

6. T&228ss on sen veri virrannut
hyv&228ksi meid&228nkin,
t&228ss iloaan on nauttinut
ja murheitansa huokaillut
se kansa, jolle muinaisin
kuormamme pantihin.

7. T&228&228ll&39 olo meill on verraton
ja kaikki suotuisaa,
vaikk onni mik&228 tulkohon,
maa is&228nmaa se meill&228 on.
Mi maailmass on armaampaa
ja mik&228 kalliimpaa?

8. Ja t&228ss&228, t&228ss&39 on t&228m&228 maa,
sen n&228kee silm&228mme.
me k&228tt&228 voimme ojentaa
ja vett&228 rantaa osoittaa
ja sanoa kas tuoss&39 on se,
maa armas is&228imme.

9. Jos loistoon meit&228 saatettais
vaikk&39 kultapilvihin,
mis itkien ei huoattais,
vaan t&228rkein riemun sielu sais,
ois t&228h&228n k&246yh&228&228nkotihin
halumme kuitenkin.

10. Totuuden, runon kotimaa
maa tuhatj&228rvinen
miss&39 el&228m&228mme suojan saa,
sa muistojen, sa toivon maa,
in ollos, onnes tyytyen,
vapaa ja iloinen.

11. Sun kukoistukses kuorestaan
se kerran puhkeaa,
viel lempemme saa hehkullaan
sun toivos, riemus nousemaan,
ja kerran, laulus synnyinmaa
korkeemman kaiun saa.